Lohturuokaa: helmikuuta 2016

Lohturuoka on mielen superfoodia

Lohturuoka on henkilökohtainen asia. Meillä kaikilla on omat tärkeät ruokamme, jotka auttavat meitä vaikeina päivinä ja jaksamaan hetkinä, joina koemme olevamme yksin. Lohturuoat ovat täynnä tunteita ja lämpöä ja muistoja hyvistä hetkistä.

Minulle lohturuoka on myös osa ravitsevaa ja terveellistä elämää, osa kohtuutta. Sen ei välttämättä aina tarvitse tiristä rasvaa, eikä tukkia verisuonia. Se on ruokaa, joka saa meidät tuntemaan ja voimaan taas paremmin. Lohturuoka on kuin ruokaperheen ihmelapsi, se on täynnä lupauksia. Lohturuoka onkin superfoodia mielelle.

Selvittyäni syömishäiriöstä ja masennuksesta olen oppinut, kuinka tärkeää laadukas ravinto on mielelleni. Ilman laadukasta ruokaa ja ruoanlaittoa, sekä liikuntaa, toipuminen olisi ollut todella vaikeaa. Hyvä ruoka ja ruoanlaitto hoitavatkin mieltä terapian lailla. Siksi uskonkin, että jokainen päivä voi olla lohturuokapäivä, kunhan ruoan laatu ja määrät ovat sopivassa suhteessa keskenään.

Sekoitan pääasiallisesti modernia suomalaista ja amerikkalaista keittiötä keskenään, kokeillen kuitenkin uusia juttuja ja vanhoja perinteitä ympäri maailman. Pyrin tekemään helppoa ruokaa, jota voi myös muunnella mielensä mukaan. Rakastan salaatteja, sekä keittoja. Tykkään myös tehdä aamiaista, joka on kuin jälkiruokaa - terveellistä, mutta yhtä herkullista. Mikäpä sen parempaa kuin aloittaa päivä onnellisella vatsalla.

Mielummin vähän hyvää, kuin paljon huonoa.

Laskiaiskranssi